Kirjoitettu

Täystyrmäys, oikeusjuttuja ja tatuointeja – mitä kaikkea kolmeen vuoteen on mahtunut?

Tasan kolme vuotta sitten RIVA Clothing Oy oli ollut olemassa neljä päivää. Nyt noin 1100 päivän jälkeen koemme, että olemme jo hieman paremmin kartalla mikä tai mitä RIVA Clothing on. Mutta se, millainen RIVAsta on tullut, on todella monen sattuman ja tapahtuman summa. Ennen meidän tulevaa uudistusta on hyvä muistella menneitä ja katsoa, mistä olemme lähteneet liikkeelle ja mitä kaikkea meille on sattunut.

Kaikki alkoi aprillipäivänä 1.4.2016. Olimme saaneet idean omasta yrityksestä jo edellisen vuoden puolella. Olimme saaneet tukea ja sparrausta yrittäjyyskurssilta, jota kutsuttiin Hautomoksi. Hautomossa hiottiin liiketoimintasuunnitelmaa ja ideoitiin porukalla yrittäjyysideoita paremmiksi. Kynnys perustaa oma yritys madaltui huomattavasti, kun oli luotettavia ihmisiä joilta kysyä neuvoa. Ihan kaikki ei kuitenkaan mennyt putkeen koulun suhteen: tässä alkuun yksi vähemmän mukava tarina.

Täystyrmäys

Yhdellä kurssilla meidän piti esitellä oma yritysideamme ulkopuolisille sijoittajille. Nämä sijoittajat eivät olleet oikeasti sijoittamassa, vaan olivat paikalla sparraamassa ja antamassa rakentavaa palautetta. Menimme paikalle hymy huulilla ja perhosia vatsassa. Esityksemme sai kuitenkin täystyrmäyksen; idea ei ollut millään tapaa uusi tai kiinnostava, eikä sillä voi menestyä, tai oikeastaan edes tulla toimeen. Ei sitten millään.

Täystyrmäys tuntui tuossa hetkessä yllättävän pahalle. Olimme itse fiilistelleet ajatusta omasta yrityksestä jo muutaman kuukauden. Fiilistä voisi verrata siihen, että joku läimäisee sinua märällä kalalla päin pläsiä. Semmosella kunnon lahnalla. Tänä päivänä tuotakin kokemusta osaa jo arvostaa – se herätteli meitä. Tuo ”täystyrmäys” sytytti kipinän, sillä me haluttiin näyttää, että te olette niin väärässä. Ehkäpä nämä sijoittajat hakivat juuri tuota reaktiota – tai sitten meidän idea oli oikeasti ihan sysipaska. Noh, tästä huolimatta RIVA on pyörinyt nyt jo yli kolme vuotta – kai me on jotain oikein tehty.

Ensimmäinen vuosi opetti paljon

Yrittämisen alkutaival ei ollut helppoa. Meillä ei ollut mitään aiempaa kokemusta vaatealasta tai verkkokaupan rakentamisesta, joten Googlea tuli käytettyä melko paljon. Pian kuitenkin löysimme sopivat kumppanit toiminnan aloittamiseen – vaatteiden maahantuojan & painotalon sekä digitoimiston, joiden avulla saimme polkaistua liiketoiminnan alkuun. Kesäkuussa meillä olikin jo toimiva verkkokauppa ja vaatteita mitä myydä! Taisimme saada ensimmäisen viikonlopun aikana noin viitisenkymmentä tilausta, mikä oli meille ihan törkeän iso juttu!

Hommat lähtivät rullaamaan ihan mukavasti. Syksyllä meillä oli pystyssä ensimmäinen oma pop-up myymälä Jyväskylän Torikeskuksessa. Siinä vasta olikin siisti fiilis – meillä on siis oikeasti oma kauppa! Tuon kuukauden aikana opimme paljon uutta meidän asiakkaista ja vaatealasta.

Varsinkin asiakkaisiin tutustuminen antoi paljon ja inspiroi meitä. Inspiraatiota tarvittiin myös silloin, kun ompelimme itse käsin joka ikisen paidan helmaan meidän oman kangasmerkin, poistimme niskasta valmistajan lapun ja ompelimme tuon sauman vielä uudelleen kiinni. Muutama tunti tuli ommeltua… Työmäärä voi kuulostaa aika älyttömältä ja sitähän se olikin. Meillä ei kuitenkaan ollut tässä vaiheessa toivoakaan tehdä yhteistyötä isompien maahantuojien kanssa, puhumattakaan omien vaatteiden itse teetättämisestä. Tällä kertaa vaihtoehtoisratkaisu tuotti aika paljon ylimääräistä työtä, mutta meille oli kuitenkin alusta asti tärkeää, että me halutaan luoda jotain omaa. Nyt noita aikoja voi muistella naureskellen, mutta kyllä siitä oli hymy kaukana, kun ommeltiin RIVA-merkkejä yön pikkutunneille asti ennen pop-upin avajaisia.

Ensimmäinen pop-up meni hyvin, siksi päätimme pitää toisen pop-upin joulukuussa. Syksyn aikana aloimme hahmottaa omaa tyyliämme, sekä löysimme uuden maahantuojan Belikin. Belikin kautta olemme voineet olla varmoja tuotteiden eettisestä valmistuksesta sekä niiden hiilijalanjäljen minimoimisesta. Asiakkaat ihastuivat uusiin tuotteisiimme, kuten mekin. Joulukuun pop-up oli menestys. Osana tätä menestyksekästä kuukautta oli varmasti pop-uppimme vetonaula, Seppo! Seppo saapui meille marraskuussa, jonka jälkeen Sepi on ollut erottamaton osa meidän jengiä.

Ensimmäinen kevät, kolmas pop-up ja the Reppugate

Pop-upit olivat sujuneet hyvin, joten päädyimme järjestämään vielä kolmannen pop-upin keväälle, Jyväskylän Forumiin. Samoihin aikoihin ajoittui eräs ikävä tapahtuma. Jotkut saattavatkin muistaa meidän reppugaten. Otimme tuolloin myyntiin uuden reppumallin, joka muistutti vahvasti Fjällravenin Kånken-reppua. Tässä ei laillisesti ollut mitään väärää, koska repun mallisuoja oli valmistajan mukaan vanhentunut. Maahantuojamme oli tehnyt oman version tästä laatikkomallista. Reput aiheuttivat suurta ihastusta, mutta myös paheksuntaa.

Tajusimme virheemme parissa päivässä, kun ihastuneiden kommenttien sekaan sattui myös niitä arvostelevia viestejä. Me ei oltu ajateltu asiaa ihan loppuun asti, tai oikeastaan ollenkaan meidän brändin kannalta: mentiin puhtaasti tuote edellä ja ajateltiin naiivisti, että hei, tää on siistin näköinen ja asiakkaat varmasti tykkäisivät! Vedimme repun pois myynnistä parin päivän jälkeen. Mutta tämän jälkeen itse gate vasta alkoikin: saimme postin mukana kirjatun kirjeen, jossa meitä syytettiin mallisuojan rikkomisesta. Kaikki valmistetut mallit piti tuhota, eikä reppua saanut tietenkään enää myydä. Siinä ehti melkein käydä vetelät housussa: olikos tämä nyt sitten tässä?

Laitoimme kirjeen eteenpäin maahantuojallemme sekä valmistajalle, joka on vastuussa repun valmistamisesta. Sinäänsä koomista, että meidän somenäkyvyydellä onnistuttiin hankkimaan tuommoinen huomautus, mutta tuo miljoonien liikevaihdon omistava yritys oli ehtinyt myydä reppuja jo satoja kappaleita, ilman huomautuksia. No, reppu ei poistunut maahantuojalta myynnistä vielä ainakaan vuoteen, eli ilmeisesti kirjeellä ei ollut todellista lakiperustetta. Tästä huolimatta me ei haluttu enää tähän soppaan sekaantua, ei pitkällä tikullakaan. Tästä opimme, miten tärkeää on tehdä just sitä omaa juttua – onneen ei ole oikotietä!

Tuona keväänä totesimme myös, etteivät pop-upit ole enää meitä varten. Oli melko raskasta pyörittää yhtä aikaa myymälää ja opiskella. Meidän prioriteetti oli valmistua ammattikorkeasta tavoiteajassa, joten jostain oli kiristettävä tunteja. Päätimme panostaa entistä enemmän omaan verkkokauppaan ja meidän näköisten jälleenmyyjien kontaktoimiseen. Meillä onkin ollut todella mahtavia jälleenmyyjiä tässä muutaman vuoden aikana, joista pitkäaikaisimpina täytyy mainita Oulun KURE ja Jyväskylän KOTO Designmarket.

Kevät sujui myynnin kannalta mukavasti, mutta seuraava kesä oli suoraan sanottuna farssi. Tässä vaiheessa olimme ehtineet pyörittää yritystä reilun vuoden. Takana oli onnistuneita mallistoja, emmekä osanneet varautua pettymykseen. Kesämalliston vastaanotto oli melko nihkeä: mallisto ei liikkunut verkkokaupasta, eikä jälleenmyyjiltä. Näin pienellä firmalla on todella paljon pelissä yksittäisissä mallistoissa ja tällä kertaa meille jaettiin käteen ainoastaan kakkospari. Jollain ilveellä kesästä kuitenkin selvittiin. Epäonnistunut malliston mitoitus kasvatti meitä yrittäjinä: nykyään me budjetoidaan kulut fiksummin, eikä oteta niin isoja riskejä. Paitsi tämän uuden malliston kanssa, heh.

Once you’ve reached the bottom, the only way is up

Huonosti menneen kesän jälkeen olisi ollut helppoa luovuttaa ja jättää yrityshommat toissijaiseksi opiskelujen taustalle. Hetken ajatusta pohdittuamme se ei kuitenkaan tuntunut oikealta ratkaisulta. Mietimme, mitä uutta voisimme keksiä syksyä varten. Olisiko mahdollista tehdä jopa jotain yhteiskunnallisesti merkittävää? Silloin syntyi ajatus pienimuotoisesta hyväntekeväisyydestä, mistä tulikin matkamme aikana merkittävä teema.

Ensimmäinen hyväntekeväisyysmallistomme oli todella iso menestys. Samalla pystyimme myös tekemään hyvää – täydellistä! Olemme lahjoittaneet rahaa meille merkityksellisille asioille, kuten mielenterveystyöhön ja vähävaraisille perheille. Eikä tietenkään saa unohtaa myöskään saimaannorppia! Saimaannorppien tukemiseen luotu ”Älä hyljeksi” printti on ollut tähän mennessä selkeästi meidän suosituin printtimme.

Norppa-printti on myös vaihtanut ulkonäköään pariin kertaan. Ihan ensimmäinen versio jouduttiin vetämään viikon jälkeen pois myynnistä, koska se kuulemma muistutti liikaa erään yhdistyksen logoa. Tuokin oli melkoinen show silloin aikanaan, mutta siitäkin selvittiin. Viime syksynä freesasimme Norppa-printistä jo kolmannen version yhdessä Paja Traditional Tattooing Vilhon kanssa. Tästä muodostui uusi ”Älä hyljeksi”-printti, joka päätyi yllättävän monen oikean, meille tuntemattoman ihmisen iholle. Miten siistiä! Tatuoinnin otti muun muassa myös eräs melkoisen kova räppäri, Kari Härkönen aka. Brädi. Aivan huikeaa.

Valmistuminen AMKista, edessä täyspäiväinen yrittäjyys

Nyt on tullut jo sen verran tekstiä, että pikakelataanpas vähän – suoraan jouluun 2017. Syksystä 2016 vuoden 2018 jouluun teimme uusia mallistoja ja kasvatimme yritystä koulun ohella. Homma sujui sen verran mukavasti, että kun valmistuimme jouluna tradenomeiksi, pystyimme jäämään yritykseen töihin. Se oli aika uskomaton fiilis. Hommaa ei kuitenkaan riittänyt ehkä ihan kahdelle ihmiselle täyspäiväisesti.

Eeva ei tuntenut olevansa ihan oikeassa paikassa täysipäiväsenä yrittäjänä, mutta Rikulla oli fiilis, että tämä voisi olla juuri se oma homma. Kun jouluna valmistuimme AMKista, homma meni juuri niinkuin pitikin: Riku aloitti täysipäiväisenä yrittäjänä ja Eeva pääsi hommiin jyväskyläläiseen digitoimistoon. Eevalla kuitenkin riittää onneksi aikaa myös RIVA-hommille oman työn ohessa – sanotaan, että RIVA Clothing pyörii tällä hetkellä noin 1,5 ihmisen voimin ja kahden koiran avustuksella. Vuoden 2018 alussa hommasimme myös Puistokadulta oman toimistotilan, jotta työ ja vapaa-aika saatiin erotettua selkeämmin.

Meillä on Sepon lisäksi myös toinen karvainen apuri, nimeltä Paavo. Paavo on suomenlapinkoira, joka liittyi meidän jengiin viime kesänä. Paavo on ollut todella tärkeä lenkki meidän porukassa. Hänen vahvuuksiaan ovat yhteishengen luominen, sekä todella uskottava poseeraaminen somekuvissa. Myös naaman nuoleminen on erityisen hyvin hallussa.

Ensimmäistä täyspäiväistä yrittäjyysvuotta, vuotta 2017, voisi kuvailla melko hyvin ”pyörimiseksi”. Homma on luistanut oikein hyvin, mutta mitään mullistavaa ei tapahtunut. Luotiin uutta mallistoa toisensa perään, myytiin, suunniteltiin uutta, myytiin ja sitä rataa. Kuten edellisessä postauksessa mainitsimmekin, tämä tilanne ajoi meidät tulevaan muutokseen. Nyt kun meillä on mahdollisuus tehdä jotain suurempaa ja täysin omaa, koemme, että tämä kortti on pakko katsoa.

Tässä sitä nyt ollaan

Siinä oli pikakelaus tai ainakin nopeutettu toisto RIVA Clothingin tapahtumista sen reilun kolmen vuoden historian osalta. Jokainen tapahtuma, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen, on johtanut meidät tähän tilanteeseen. Ja me olemme tästä kaikesta jo tähän menneessä tapahtuneesta todella kiitoksia. <3 Meillä on kuitenkin sellainen fiilis, että tämä matka on vasta alussa. Saa nähdä, millainen aikakirja me kirjoitetaan seuraavan kolmen vuoden päästä!

Terkuin,

Eeva, Riku, Seppo ja Paavo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *