Kirjoitettu

Koska me ei olla enää me

Nyt kävi niin, että yksi on joukosta pois. Mistä tämä kaikki alkunsa? Palataanpa ajassa muutama kuukausi takaisinpäin.

Kaikki alkoi tuossa vuoden vaihteessa, kun olimme valmistuneet tradenomiksi ja pelottava tulevaisuus vilisi silmissämme. Nyt pitäisi lopettaa leikkiminen ja olla oikeasti aikuinen. Pitäisi siis tehdä ihan oikeasti töitä. Oli aika istahtaa alas ja miettiä, mitä me haluamme tehdä elämällämme. Siitä se ajatus sitten lähti.

Heti ensimmäisenä meille tuli ajatus, että RIVAn toiminnan pitää ehdottomasti jatkua. Tässä vajaan kahden vuoden aikana ollaan kuitenkin luotu jotain sellaista, mistä ei muutama vuosi sitten osannut edes haaveilla. Seuraavaksi piti miettiä, että minkälaisella otteella ja kokoonpanolla jatkamme toimintaamme. Vuorossa oli Heimoneuvosta.



Heti ensimmäisenä oli selvää, että Sepon tulee jatkaa näitä hommia. Seppo on kuitenkin tästä porukasta se joka osaa myydä paitoja ja poseerata. Lupasimme Sepolle muutaman kanatikun kokoisen palkan korotuksen ja homma oli sillä selvä. Sitten oli jäljellä enää me kaksi. Kumpi on heikoin lenkki.

Muutaman palaverin ja aikalisän jälkeen selvisi, että yrittäjän elämä sopii paremmin Rikulle, joka ei oikein osaa ottaa paineita mistään ja tykkää elää reunalla. Eeva kaipasi työltään enemmän vakautta ja säännöllisyyttä arkeen. Ja tietysti rahaa. XD Yrittäjän elämä ei sisällä mitään edellä mainituista herkuista, joten päätös oli sitä myöten selvä. Rikusta tulisi täysipäiväinen yrittäjä, joka jatkaa yrittämistä. Tässä kohdassa aina tulee mieleen lemppari yrittäjä vitsi.


Mikä yrittämisessä on parasta?

Ei mikään.



Nyt kun RIVA Clothingin kokoonpano oli selvillä, olisi selvitettävänä enää muutama asia. Missä RIVA Clothingin jatkaa toimintaansa? Mistä Eeva saa töitä? Kuinka paljon kanatikut aiheuttaa lisäkustannuksia? Mitä nyt tapahtuu kun ei ollakaan enää opiskelijoita? Mitä asiakkaat tästä sanoo? Mitä oikeasti yrittäjänä oleminen on? No asiat onneksi selvisi yllättävänkin nopeasti.

Meillä on nyt oma toimisto Puistokadulla, joten työt eivät ole enää tiellä kotona. Tämä on ollut todella iso helpotus meille molemmille. Eeva sai töitä jyväskyläläisestä digitoimistosta, jossa hän tekee nyt töitä osa-aikaisena. Näin Eeva ehtii vielä auttelemaan myös yrityksen hommissa ja näin meidän meininki pysyy hyvin samanlaisena kuin ennenkin. Kanatikutkaan eivät onneksi maksa ihan mahdottomia kun ne ostaa isossa erässä, Sepon palkankorotus ei ole siis ongelma. Opiskelijaelämä unohtui hyvin nopeasti ja nyt on entistä motivoituneempi asenne työntekoon. Asiakkaille ei olla vielä tästä muutoksesta oikeastaan puhuttu, mutta toivottavasti tämä muutos ei tiedä RIVA Clothingin loppua. Ja kyllä se yrittäjänä oleminen on oikeastaan ihan hauskaa. Ainakin välillä. 😀


Mutta millaista se yrittäjän arki nyt sitten on? Kuten kaikissa työpaikoissa sanotaan, jokainen päivä on erilainen. Mutta sellainen normipäivä on kutakuinkin seuraavanlainen:

7:20 HERÄTYYYYYYYYYS. Herätykset ovat todella vaikeita, mutta eiköhän niihin hiljalleen totu.

7:40 Ollaan jo matkalla heittämässä Eevaa töihin ja Riku jatkaa tästä samalla toimistolle.

8:00 Kahvinkeitin päälle ja tsekkaamaan edellisenä päivänä tulleet tilaukset. Jos ei ole muuta kiireellistä niin tilaukset tehdään samantien valmiiksi. Nyt kevätmalliston lanseerauksen jälkeen työpäivät ovat menneet aikalailla pelkästään paketteja tehdessä, mutta tällainen ralli tuskin jatkuu ihan joka arkipäivä. Tai toivotaan kovasti että jatkuu! 😀



10:00 Kun paketit on saatu valmiiksi, seuraavaksi tarkistetaan sähköposti ja vastaillaan sinne tulleisiin viesteihin. Myös Somessa tulleet viestit käydään useamman kerran päivän aikana läpi, koska haluamme olla aina tavoitettavissa.

10:45 Normipäivänä aikaa tulee käytettyä myös markkinoinnin suunnitteluun ja sen toteuttamiseen. Se on erittäin inspiroivaa ja palkitsevaa hommaa. Hommat sujuu leppoisasti auringon valaistessa maantasolla (jopa vähän sen alapuolella) sijaitsevan toimiston ja musiikin soidessa. Viime päivinä kovassa soitossa on ollut J. Karjalainen, Pyhimys ja YleX radiokanava.

12:00 Aikalailla kaikki normipäivän askareet on tehty, mutta kuten aikaisemmin tuli esille, mikään päivä ei ole normipäivä. Esimerkiksi mitä nopeasti tulee mieleen tältä viikolta, niin työhommia on ollut esimerkiksi Skype-neuvottelu, valokuvaaminen, sinkkisuihkeen metsästäminen apteekista, verkkokaupan bugien korjaaminen, jälleenmyyjien kontaktointi, pakkaustarvikkeiden hommaaminen ja jopa siivoaminen.

13:30 Jos kyseessä on ollut normipäivä, niin seuraavaksi startataan hakemaan Eeva duunista ja mennään kotiin tekemään safkaa. Vaikka töitä ei enää kotiin tuodakkaan, niin kyllä siinä illasta tulee vielä sähköposteihin ja viesteihin somessa vaistailtua. Ja useamman kerran tässä viime päivien aikana  on vielä palattu toimistolle ja poistuttu sieltä vasta iltahämärissä..


Omien työpäivien jälkeen me Eevan kanssa suunnitellaan usein mitä voitaisiin seuraavaksi RIVAn kanssa tehdä ja miten jotain hommia kannattaisi hoitaa. Eli edelleen yhdessä suunnitellaan RIVAn meininkiä, mutta toteutuspuoli on sitten enemmän Rikun vastuulla. Tähän mennessä homma on toiminut oikein mukavasti ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä tähän muutokseen ja tilanteeseen. Toivottavasti meininki on pysynyt myös teidän mielestä edelleen rentona ja mennyt oikeaan suuntaan. 🙂

Eli tällaisia muutoksia on tapahtunut täällä ruudun toisella puolella! Olemme tässä alkavan kevään aikana ainakin saaneet entistä enemmän positiivisia viestejä ja tsemppejä, joten ehkä tässä ollaan ihan oikeita asioita tehty. Todella iso kiitos kaikille palautetta antaneille ja ihan huippua, miten hyvin kevätmallisto otettiin vastaan! Oikein iloista ja aurinkoista alkavaa kevättä kaikille, kyllä se sieltä vielä tulee! 🙂


Kevätterveisin,

Allekirjottanut (Riku), Eeva ja Seppo

Kirjoitettu

Missä mennään – ja mihin ollaan menossa?

Nyt olisi aika tehdä tilinpäätös viime vuodesta ja siinä samalla myös vähän spekuloida tulevaa vuotta. Mitä kaikkea viime vuonna oikein tapahtui ja mitä kaikkea tänä vuonna tulee tapahtumaan?

2017

Tammikuu-maaliskuu

Vuosi alkoi meillä palautuessa joulukuun hullusta pop-uppeilusta, jossa vietimme aikalailla kymmenen tuntia, seitsemänä päivänä viikossa. Se oli meille melkoinen työrupeama ja pieni joululoma teki todella hyvää. Kun tammikuun alkupuolella palailtiin töihin, seuraavana hommana oli joulumyynnistä jääneen talvimalliston loppuunmyynti. Homma ei onneksi ollut hankalaa, vaan paidat myivät mukavasti. Samalla me etsittiin isompaa asuntoa ja muutettiinkin reilun kokoiseen kolmioon helmikuun puolessa välissä.

 

Samalla jatkettiin kevätmalliston suunnittelua ja etsittiin pop-up myymälälle liiketilaa huhtikuuksi. Toinen iso askel oli myös RIVA Clothingin ensimmäisen harjoittelijan etsiminen. Saimme paljon hakemuksia ja haastattelujen jälkeen maaliskuun lopulla meidän remmiin liittyi aivan mahtava Anette! Niin ja käytiinhän me maaliskuun alussa pyörähtämässä myös Lapissa! Sen verran oli mukava reissu, että kiikarissa on tälle keväälle vielä samantapainen Lapin reissu… Muutoin kevät oli rauhallista työrintamalla. Muuton ja harjoittelijan etsimisen ohella me valmistauduttiin seuraavaan pop-upiin ja kevätmalliston tuottamiseen.

Huhtikuu-kesäkuu

Heti huhtikuun alussa avattiin meidän pop-up kauppakeskus Forumiin, Jyväskylään. Myymälän rakentaminen oli aika hektistä hommaa ja silloin painettiin töitä aikalailla aamusta iltaan. Kolmas tyyppi tuli todellakin tarpeen. Vaikka työvoimaa oli enemmän, töitä tehtiin silti kellon ympäri. Kävimme myös kuvaamassa uuden kevätmalliston ensimmäistä kertaa ammattikuvaajan kanssa – best thing ever! Oli ihan huippua tutustua Jenora Designiin! Kauppa saatiin tiukasta aikataulusta huolimatta ajallaan auki ja kevätmallisto otettiin todella lämpimästi vastaan. Meidän pop-upissa oli mukana myös Punainen kirahvi ja SCND. Vieläkin aamuisin meidän kahvikupista löytyy Punaisen kirahvin tummaa paahtoa ja korvista SCND:n koruja. Tai siis Eevan korvista.

Kevätmallisto liikkui hyvää vauhtia ja pop-upilla riitti ihmisiä. Tällä kertaa pop-upin pyörittäminen ei ollut niin raskasta, kun meillä oli mukana Anette, joka joutuikin heti huhtikuun alussa kunnon tulikokeeseen, kun me lunastettiin Rikun synttärilahjaksi saama reissu Barcelonaan. Anette hoiti hommansa todella hyvin tiukasta aikataulusta huolimatta, ja on muuten myös harjoittelun jälkeen auttanut meitä silloin tällöin. Pop-upin oli tarkoitus olla vain huhtikuun, mutta saimme mahdollisuuden jatkaa sitä kolme viikkoa toukokuun puolelle. Ja mehän jatkoimme! Ehdimme saada myös kesämalliston vielä myyntiin pop-upille, mutta sen kanssa meillä kävi noin muutoin vähän hassusti…

Talven ja kevään huumassa tilasimme kesämallistoa paljon. TODELLA paljon. Tällä kertaa paidat lähtivät liikkeelle vain ”ihan ok” ja tajusimme aika äkkiä olevamme hieman kusessa. Printit eivät ehkä ihan kolahtaneet kuten olimme kuvitelleet ja (yllättäen) kesällä ihmisillä on kaikkea muutakin tekemistä, kuin ostaa paitoja. Kesämalliston myyminen oli oikeastaan meidän ensimmäinen kunnon haaste, että miten tästä nyt selvitään ehjin nahoin. Vielä kuitenkin yritys rullaa eteenpäin, eli pieni monttu ei muuta kuin hidastanut vauhtia, vaikka aika syvällä käytiinkin. Samalla saatiin hyvä opetus, että joskus maltti on valttia. Kyllä se vaan niin on, että parhaiten oppii kantapään kautta. Muutoin alkukesä vietettiin melko rauhallisissa merkeissä. Pyrittiin nauttimaan arjesta, syötiin monet aamupalat terassilla, käytiin Sepon kanssa fiilistelemässä luontoa ja varattiin vielä kesän loppuun reissu Berliiniin.

Heinäkuu-syyskuu

Heinäkuussa pidettiin sitten pientä lomaa ja rysäytettiin kunnon alennusmyynnit kesämallistolle. Siinä se heinäkuu oikeastaan menikin ja elokuun alku vietettiin Berliinissä. Berliini on varsinkin Eevalle rakas kaupunki, johon Rikukin ihastui muutaman päivän pikavisiitin jälkeen. Mahat täynnä döneriä oli hyvä palata kotiin. Elokuun loppupuolella alkoi sitten tapahtua. Saimme syysmalliston valmiiksi ja aloitimme sen esittelyn. Olimme päättäneet ottaa syysmallistoon mukaan eri hyväntekeväisyyskohteita ja lahjoittaa jokaisesta myydystä paidasta 3 euroa tietylle kohteella. Tämä oli varmasti yksi meidän parhaista päätöksistä. Ihmiset pitivät siitä todella paljon. Itse asiassa, ihan kohta kun viimeisetkin yksittäiset paidat on myyty, pääsemme lahjoittamaan sievoisen summan rahaa tärkeisiin hyväntekeväisyyskohteisiin! Tämä mallisto oli siis todella merkittävä ajatellen RIVA Clothingin kehitystä. Saimme mallistollamme todella paljon uusia ihmisiä tietoiseksi meistä ja samalla pystyimme tekemään konkreettisesti hyvää. Tuntui siltä, että ristiriitaisen kesän jälkeen oltiin viimein löydetty oma polkumme.

Mallisto otettiin erittäin lämpimästi vastaan ja kun verkkokauppa aukesi, se räjähti. Kirjaimellisesti. Sivumme menivät aivan tukkoon ja toimivat todella hitaasti. Ihmettelimme aluksi, että miksi ketään ei ole verkkokaupassamme ja miksei tilauksia tule yhtään. Kun ekan puolen tunnin jälkeen sivut rupesivat rullaamaan, niin kyllä se aika sanattomaksi veti. Muutamat koot paidoista olivat menneet loppuun jo ensimmäisen tunnin aikana. Tuo hetki on jäänyt mieleen yhtenä upeimmista hetkistä meidän yrittäjäuran aikana. Tuntui, että nyt on tehty jotain oikein! Olimme myös asettaneet leikkimielisen ”über-tavoitteen”, jonka ylittyessä me varaisimme jonkun ansaitun lomareissun. Raja ylittyi sen verran reilusti, että itseasiassa ylihuomenna me olemme lähdössä viikoksi New Yorkiin – ei tullutkaan sitä muutaman päivän Euroopan reissua, heh.

Syyskuun puolessa välissä karma (tai joku vastaava luonnonvoima) heitti meille pienen haasteen. Saimme viestiä eräältä yhdistykseltä, että Norppa-printtimme muistuttaa liikaa heidän logoaan. No, emme lähteneet sen suuremmin sotimaan, vaan vedimme ”Älä hyljeksi” paidan pois myynnistä. Olimme kuitenkin jo tilanneet paidat maahantuojaltamme lisäerää varten, joten jotain uutta oli keksittävä, ettei jäätäisi ihan miinukselle. Palattiin taaksepäin aiempiin Norppa-luonnoksiin ja päädyttiin tekemään hyvin erityylinen kaveri, kuin aiempi printti. ”Älä hyljeksi” paitaa saatiin siis lisää, hieman erilaisena versiona, mutta onneksi tämäkin versio sulatti ihmisten sydämet. Syyskuun lopussa saimme käsiimme hyväntekeväisyysmalliston lisäerä ja vaatteita ehti olla myynnissä myös Hygge2017 messuilla. Tämän kaiken ohella teimme opparia parikymmentä tuntia viikossa, eli tunnit esimerkiksi liikuntaan tai kavereille alkoivat olemaan tiukassa.

Lokakuu-joulukuu

Lokakuussa jatkui syysmalliston myyminen ja samalla saimme kertoa ihmisille tärkeistä hyväntekeväisyyskohteista. Yksi parhammista asioista syysmallistossa oli, kun ihmiset tulivat kertomaan meille omia kokemuksiaan hyväntekeväisyysaiheista ja kiittivät meitä kun puhumme niistä. Varsinkin mielenterveys-printti kosketti monia, samoin Eevan blogipostaus aiheesta. Kiitos tässä välissä kaikille meitä kontaktoineille. <3 Meistä oli aivan huikeaa, että pystyimme vaikuttamaan ihmisten elämään ja saada aikaan positiivista vaikutusta. Syysmallisto ja sen launchaus onnistui siis aikalailla täydellisesti ja saimme siitä paljon kiitosta. Kiitos tästä kuuluu myös teille!

Loka-joulukuun välissä hioimme myös opparin palautuskuntoon. Teimme opinnäytetyön omalle yritykselle, joka oli samalla mahtava tilaisuus, mutta myös raskasta ajoittain. Oppari palautettiin ajallaan ja viimeiset valmistumiseen liittyvät asiat hoidettiin joulukuussa.

Seuraavaksi olikin jo vuoro siirtyä talvimallistoon ja sen julkaisuun. Tällä kertaa malliston julkaiseman jännitti aika paljon, koska syysmalliston jälkeen oli isot odotukset. Päätimme jatkaa hyväntekeväisyysteemaa lahjoittamalla 2 euroa jokaisesta myydystä paidasta Jyväskylän Hope:rylle, joka auttaa vähävaraisia perheitä. Tämä oli mielestämme erittäin tärkeä kohde, varsinkin näin joulun alla. Hope Ry otti yhteistyön mielellään vastaan; mekin olimme todella helpottuneita, että saimme kertoa lahjoituksien kohteesta julkisesti – näin kun ei tosiaan aina ollut. Printteihimme päätyi tällä kertaa metsän eläimiä hieman eri muodoissa. Otimme vaikutteita viime vuoden talvimallistosta, jonka perään kyseltiin pitkään. Päivitimme printtejä ja teimme niistä entistä enemmän meidän näköisiä.

Tällä kertaa ei tullut hutia, vaan verkkokaupan avaaminen onnistui todella hyvin! Ennen joulua vaatteitamme meni myyntiin myös Forumin Ekoteko pop-up myymälään, josta ihmiset löysivät matkaansa mukavasti meidän vaatteita. Myös jälleenmyyjällämme KURElla Oulussa joulutahti oli melkoinen ja se oli upea päätös siellä hyvin menneelle vuodelle. Joulukuu sujui paketteja lähetellessä, lisäerien toimittamisessa jälleenmyyntiin ja kävimme me pyörähtämässä Kööpenhaminassa hieman hengähtämässä ja hakemassa inspiraatiota. Siinä se vuosi sitten alkoikin olla paketissa. Valmistuimme juuri ennen joulua tradenomeiksi kiitettävän opparin arvosanalla – voidaan kertoa, että joululomalla sopi jo vähän huokaista helpotuksesta ja ilosta.

Vuosi 2017  lukuina piti sisällään …

4 mallistoa

1,5 kuukautta pop-upia

1297 tilausta verkkokaupan puolelta (KIITOS)

1000 seuraajaa Instagramissa (22.2.2017)

2000 seuraajaa Instagramissa (21.12.2017)

266 postausta Instagramissa

41 428 tykkäystä Instagramissa

2000 tykkääjää Facebookissa (16.3.2017)

3000 tykkääjää Facebookissa (10.4.2017)

4000 tykkääjää Facebookissa (12.9.2017)

5000 tykkääjää Facebookissa (6.11.2017)

6000 tykkääjää Facebookissa (15.12.2017)

49 hermoromahdusta Eevalla

6 hermoromahdusta Rikulla

615 ”odota, rapsutan Seppoa” hetkiä

12 erääntynyttä laskua (meillä on aika kehno muisti…)

751 sähköpostia. Huh!

Mitä vuosi 2018 tulee pitämään sisällään?

Mitä kaikkea on luvassa?

  • Yrityksen muutto
  • Yrittäjien muutto
  • Useampia ja rajatumpia mallistoja kuin viime vuonna (kohta alkaa tapahtua!)
  • Uusia jälleenmyyjiä
  • Paljon Seppo kuvia ja paitoja
  • Yllätyksiä
  • Iloista ja rentoa meininkiä
  • Maailman parantamista paita kerrallaan

HUH! Varmaan meidän blogihistorian pisin teksti. Tällä kertaa asiaa oli enemmän, kuin pitkään aikaan! Pitihän tämä sisällään kuitenkin koko viime vuoden. Kiitos teille asiakkaille kun olette pysyneet matkassa viime vuoden, tervetuloa kaikille uusille tyypeille ja ei malteta odottaa, että näette meidän ekan malliston vuosimallia 2018! 😍

Terkuin,

Eeva & Riku

 

 

Kirjoitettu

Matkavinkit Köpikseen

Kävimme tosiaan tuossa viikko sitten pyörähtämässä parin yön reissulla Kööpenhaminassa. Matkakohteena Köpis oli molemmille melko vieras, mutta netistä poimittujen vinkkien avulla reissu oli todella onnistunut. Tähän postaukseen me ajateltiin koota osuvimmat vinkit ja huomiot paikan päältä.

Lennot ja hotelli

Syy, miksi päädyttiin Köpikseen oli melkeinpä naurettavan halvat lennot. Norwegianilla oli Black Fridayna monia hyviä tarjouksia – lennot maksoi vähän alle 70 euroa per nenä, eli ei ihan hirveästi 1,5 tunnin suorista lennoista. Hotelli löydettiin Booking.comin kautta, eikä kahden yön yöpyminen päärautatieaseman vieressä kustantanut kuin 70 euroa henkilöltä.

Meidän majapaikka kutsui itseään hostellin ja hotellin sekoitukseksi, sillä huoneita löytyy isommille ryhmille sekä kahdelle hengellekin. Urban House Copenhagen oli hauska, todella keskeisellä sijainnilla oleva hotelli, johon majoituttaisiin mielellään uudestaankin.

Ruoka

Jo ennen reissua saatiin moneen otteeseen kuulla Kööpenhaminan brunsseista ja toinen toistaan trendikkäämmistä hipster-kahviloista. Otettiin tuttujen vinkit ylös ja pyrittiin etsimään mahdollisimman monta ”Köpiksen paras”-ateriaa.

Gasoline Grill

Gasoline Grill on pieni huoltoasema, joka on mm. päätynyt maailman Top 27 parhaan burgerin-listalle. Erityisen hauskaa mestassa on se, että he valmistavat päivittäin vain 100 sämpylää, jotka myydään loppuun joka päivä, jolloin grillikin sulkeutuu. Makukokemus oli tosiaan aivan sairaan hyvä – mehukas, ei liikaa täytteitä, kaikki maistui just siltä miltä piti.

Mother

No missäs sitten sijaitsee Köpiksen paras pizza? Ehdittiin käydä vaan yhdessä pizzeriassa, joka saa meiltä kyllä vahvat suositukset. Mother on pienehkö, simppelillä sisustuksella varustettu mesta jossa ruoka on keskiössä. Pizzat olivat ohuita, rapeita ja täytteet olivat taivaallisia. Palvelu oli niin nopeaa ja pizzat herkullisia, että astuttiin pizzeriasta ulos alle puoli tuntia sinne saapumisesta. Jäljelle jäi hämmentynyt fiilis: oliko tässä Köpiksen paras pizza? No, herkullista se ainakin oli!

Grœd

Melkeinpä legendaarinen ”puuropaikka” Köpiksessä. Todella moni kehui paikallista innovaatiota, jossa tuotteena on siis puuro varustettuna erilaisilla superfoodeilla ja lisukkeilla. Valittiin molemmat puuro jossa oli mantelimaitoa, jotain makeaa siirappia ja omenanpalasia. Pieni annos sisälti runsaasti tavaraa ja lopussa makeus alkoi hiukan tökkimään. Silti makuelämyksenä huikea – tässä olisi jollekin suomalaiselle loistava liikeidea! Miksei oma mikropuuro maistu ikinä tältä!?

Lagkagehuset

Oltiin kuultu ylistäviä tarinoita Lagkagehusetin erikoiskahveista ja herkuista. Ekana päivänä testattiinkin paikan chai latte & cappucino sekä pari herkkuleivosta, joiden tanskankielisiä nimiä en edes yritä kirjoittaa. Hyvää oli, voi pojat! Toinen kohtaaminen oli Köpiksen lentokentällä. Siellä syötiin taivaalliset foccacia-leivät ja kahvit, jotka olivat lentokenttäruokailu x Tanska-kombon huomioon ottaen todella edulliset. Jos menette Köpikseen, suositellaan kyllä kyseistä ketjua – vaikka ruoka & kahvivalikoima on sama joka paikassa, hintataso on jonkin verran Espresso Housea & Starbucksia matalampi.

Joulutorit & herkut

Reissun aikana me käveltiin paljon. Ja kun sanon paljon, en tarkoita paria kilsaa, vaan ennemminkin noin 50 kilsaa. :–D Sen aikana nälkä ehti yllättää useampaankin otteeseen. Varsinkin Nyhavnista löytyi todella monia herkkukojuja, joista sai kaikkea letuista churroihin ja glühweinista kahviin. Me päädyttiin maistamaan vaan churroja, vaikka moni muukin suklaalla ja sokerilla kuorrutettu herkku himotti.

Shoppailu

Yksi meidän pääpointeista tällä reissulla oli kauppojen kiertely, niin oman vaatekaapin kuin inspiraation hakemisen takia. Musta tuntui, että moni vaatekauppa oli itsessään kuin nähtävyys – ihan vaan jo erilaisista sisustustyyleistä ja -ratkaisuista lähtien.

Köpiksestä löytyy paljon second hand-kauppoja. Näistä meidän suosikit oli Episode ja Prag. Episodessa oli ihan todella paljon hienoakin tavaraa, joskin hinta-laatu suhde ei ollut ihan kohdallaan. Valikoima oli todella laaja ja esimerkiksi Adidaksen ja Niken verkkareita ja collegeita löytyi jopa satoja. Pragista löytyi runsaasti ihania neuleita – molemmat päädyttiin ostamaan sieltä omat hyggeily-paidat. Vähän arvokkaampaa käytettyä tavaraa löytyy esimerkiksi O-S-V. Secondhandista, jossa pyörähdettiin myös, mutta päädyttiin lähtemään tyhjin käsin.

Siistejä kenkä- ja urheilukauppoja tuli vastaan joka kulmalla keskustaa kiertäessä. Näistä mainittaneen Footlocker, The Athlete’s Foot ja JD Sports. Jos fiilistelet tennareita, näissä kannattaa pyörähtää. Muita mielenkiintoisia paikkoja olivat mm. Le Fix, Drop Dead ja Urban Outfitters. Kaksi ensimmäistä olivat pienehköjä putiikkeja, joista ensimmäisessä myytiin siistimpiä vaatteita, kun taas jälkimmäisestä löytyi enemmän huppareita ja pipoja. Le Fixistä löytyi esimerkiksi Stone Islandin tuotteita. Urban Outfitters löytyi myös Köpiksestä, kuten aika monesta muustakin suurkaupungista. Urban Outfittersissa kannattaa pyörähtää jo ihan vaan sen sisustuksen takia – sekä sisustusosaston, heh.

Ylipäätään Köpiksen laajasta keskustasta löytyy todella paljon erilaisia kauppoja ja putiikkeja. Keskustaa kannattaa kierrellä ja käydä rohkeasti mielenkiintoisissa paikoissa. Usein jo pelkkä kaupan sisustus on hyvä syy poiketa sisälle. Tanskalaiset eivät myöskään olleet lainkaan tuputtavaa tyyppiä, jolloin myös me ujot suomalaiset saatiin tutkailla mestaa rauhassa, heh.

Nähtävyydet

Koska meidän aikataulu oli aika rajallinen, me käytiin vain kävelyetäisyyden päässä olevissa kohteissa. Tässä muutama poiminta!

Nyhavn

Kaunis kaupunginosa, jossa oli paljon pieniä kahviloita, kuppiloita ja ravintoloita. Jouluaikaan varsinkin kannattaa testata Nyhavnista löytyvät kojut, joista saa vaikka mitä pientä purtavaa. Keskustasta Nyhavniin käveli noin 15 minuuttia, eli matka ei ollut pitkä.

Botanical Garden

Mä oon todellinen kasvifani, joten kun näin kuvia tästä kasvitieteellisestä puutarhasta, koin, että meidän oli pakko käydä kurkkaamassa. Puutarha koostui muutamasta eri kasvihuoneesta, joista korkein oli vajaa 10 metriä. Siellä kasvit ylettyivät kattoon asti. Jos sinulla on useampi päivä aikaa Köpiksessä, suosittelen kurkkaamaan paikan. Paikkaan käveli keskustasta reilun vartin.

Christiania

Christiania on keskustan lähellä sijaitseva alue, joka on julistanut itsensä vapaakaupungiksi. Me ei ensin meinattu käydä täällä, mutta todettiin sinne olevan alle 5 kilsan kävelymatka, joten pistettiin vaan jalkaa toisen eteen ja ennen pitkää seisoskeltiin tuon värikkään kaupunginosan porteilla. Moni on kertonut, miten kiehtovana ja ihanan värikkäänä on pitänyt Christianiaa. Meidän fiilikset oli enemminkin hämmentyneet – siis jengi haluaa oikeesti asua täällä? Alueesta erikoisen tekee enimmäkseen se, että yhdellä kaduista myydään avoimesti pilveä. Kaikki tavallaan, kai?

Tivoli

Tivoli on aivan päärautatieaseman vieressä sijaitseva huvipuisto, joka koristellaan joulusesongin aikaan ihanaksi. Me käveltiin Tivolin ohi joka kerta keskustaan mentäessä, mutta jätettiin visiitti viimeiselle illalle. Valitettavasti juuri kun oltiin lähtemässä ihastelemaan jouluvaloja, alkoi sataa. Aika paljon. Okei, PALJON. Vesisateessa ei tehnyt ihan hirveästi mieli käppäillä Tivolia ympäri, joten tyydyttiin nappaamaan kuva portilta.

Joulutorit ja jouluvalot

Kokonaisuudessaan Köpiksessä parasta oli keskustan joulukoristelut. Jouluvaloja roikkui melkein jokaisella kadulla ja liikkeet olivat panostaneet koristeluihin. Pelkkä iltahämärässä kaupungilla kuljeskelu herätti joulufiiliksen.

Mitä vielä?

Ja sitten vielä pieni koonti. Tanska oli jonkin verran Suomea kalliimpi maa – ruoka oli kallista, shoppailu oli kallista ja kahvistakin sai pulittaa usein reilun femman. Tosin kuultiin, että keskustan ulkopuolella varsinkin kahviloiden ja ravintoloiden hinnat laskevat normaalitasolle. Ei olla varmaan ikinä palattu ulkomaanreissulta niin, että laukkuun on ilmestynyt vain yksi paita ja yksi matkamuisto lisää! Toisaalta tämä oli vaan hyvä asia; usein asioita ostaa aivan turhaan, jos ne saa halvalla. Kotona sitten huomataan, ettei kyseinen vaate tai esine passaakaan itselle ollenkaan.

Tanskalaisten hyggeily on tarttuvaa. Ihmiset oli hyväntuulisia, kohteliaita ja tyylikkäitä. Tyylikyys saattoi tarkoittaa joko kauniita nilkkureita ja pitkää takkia, tai keltaisia kumppareita ja toppatakkia. Pyöriä oli ihan törkeästi – niihin kannattaa kiinnittää huomiota tietä ylittäessä, ettet kävele pyöräilijän alle!

Me majoituttiin tosiaan ihan päärautatieaseman lähellä, josta oli alle viiden kilometrin matka jokaiseen ennalta katsottuun kohteeseen. Tarkoituksena oli vuokrata pyörät toiseksi päiväksi, mutta matkat taittuivat kävellenkin nopeasti. Samalla tutustuttiin kaupunkiin hyvin, kun ei vietetty matkoja julkisissa. Jos sulla ei ole tarkoituksena matkata kauas keskustasta, jalat riittävät kulkuvälineeksi hyvin!

Tekstistä tuli vähän pidempi, kun oltiin kuviteltu. Toivottavasti tekstiä oli hauska lukea ja siitä oli apua jollekin, joka suunnittelee reissua Köpikseen! :–)

Terkuin,

Eeva (& Riku)

Kirjoitettu

Talvimalliston tunnelmia

Huhhuh, mikä fiilis!

Talvimallisto on julkaistu reilu viikko sitten. Nyt voidaan pikkuhiljaa hengähtää, sillä eilen saatiin loputkin viime viikon puolella tulleet tilaukset Postiin. Kuten moni meidän somea seuraava saattoi huomata, me saatiin taas yllättyä e r i t t ä i n positiivisesti uuden malliston vastaanotosta! Luultiin, että oltaisiin tällä kertaa varustauduttu hyvin mahdollisesti suureen tilausmäärään, mutta taas työ pääsitte yllättämään. :–D Varsinkin Seppo- ja Peura-paitojen suosio yllätti meidät täysin! Verkkokaupan varasto huutaa tyhjyyttään, mutta ei hätää, noita kahta printtiä on tulossa lisää kahden viikon päästä – ehdittiin tehdä pieni lisäerä juuri ennen joulua. Me ilmoitellaan siitä tarkemmin, kun päivämäärät varmistuvat!

Yksi syy suuren suosion takana on varmastikin meidän päätös, että jatketaan hyväntekeväisyysteemaa. Tässä postauksessa ajateltiin vähän avata sitä teille, että miksi me päädyttiin kysymään Hope Ry:tä, joka tukee vähävaraisia perheitä ja lapsia, meidän seuraavaksi kohteeksi. Näin joulun alla koimme tämän erittäin tärkeäksi aiheeksi.

Noh, erityisesti joulun alla perheen ja läheisten tärkeys korostuu. Lapset on meidän tapauksessa lentänyt pesästä jo aikaa sitten, mutta jouluna kaikki palaa sinne, mistä se alkoikin. Jotenkin joululomalla oman perheen kanssa kotikotiin (lue: lapsuuden kotiin) kerääntyessä varsinkin itselläni on todella turvallinen ja rento fiilis. Itse aattopäivänä perinteisiin kuuluu kuusen koristelu ja haudoilla käyminen, sekä joulusauna jonka jälkeen syödään hyvin. Joululomalla muutoin jutellaan myöhään yöhön asti, käytetään koiraa ulkona porukalla, vedetään glögi-överit, tehdään yhdessä ehkä vegekinkku tofusta ja katsotaan yhdessä dokkareita Netflixistä – näitä asioita venaan erityisesti joululomalta.

Monille perheille tämä skenaario ei ole mahdollinen. Vaikka rakkaus on rahaa tärkeämpää, saa sillä rahallakin paljon tärkeitä asioita. Esimerkiksi ihan vaan jo jouluruokiin saa uppoamaan aika hyvän summan rahaa, puhumattakaan lahjoista, joulukoristeista tai joulusuklaista. Vaikka raha ei tosiaan tuo onnea, kyllä se varmuutta tuo elämään. Meille molemmille perhe ja läheiset on kaikki kaikessa, joten siksi päädyttiin kysymään Hopen porukalta, sopisiko heille jos tehtäisiin mallisto, josta osa tuotoista suunnattaisiin heille. Vastaanotto oli todella mukava, joten me pistettiin toimeksi. Nähtävästi kohde on koskettanut myös muitakin, kun mallistoa on saatu lähettää jo satoja paketteja ympäri Suomea. <3

On siistiä nähdä, miten pienillä teoilla voidaan saada aikaan hyvää. Tässä välissä tuntuu sopivalta kiittää sinua, asiakastamme, jos olet jo ehtinyt meiltä tilata tänä jouluna!

Vielä tähän loppuun haluamme kertoa ja muistuttaa muutamasta tärkeästä asiasta liittyen talvimallistoon. Kaikkien tilausten mukaan lähtee lappu, jossa kerrotaan, mitä kaikkea hyvää tapahtuu kun meidän talvimalliston paita ostetaan. Tämän lapun voi sujauttaa mukaan lahjapakettiin, niin lahjan saaja saa myös tiedon mitä kaikkea hyvää tämä paita on saanut aikaiseksi. Joululahjaostoksiin on myös pidennetty vaihto- ja palautusaika aina 7.1 asti! Voit siis huoletta ostaa paidan lahjaksi vaikka koko vähän epäilyttäisi. Talvimalliston tuotteita löytyy meidän verkkokaupan lisäksi Oulusta KUREn myymälästä ja Jyväskylästä Ekoteko pop-upista Forumin 3. kerroksesta. Ja kaikista meidän uusista paidoista löytyy myös uusi magee niskapainatus, se on meille aika iso asia ja askel eteenpäin. Siitäkin ollaan saatu todella kivaa palautetta! 🙂

Mutta siis fiilikset talvimalliston osalta on ihan huiput ja kaiken lisäksi TÄNÄÄN alkoi joulukuu!! Täällä aletaan olla jo aika joulufiiliksissä, kuusi on jo koristeltu ja joululaulut raikaa. Älkää unohtako nauttia joulunajasta ja muistakaa kaikkia läheisiänne. Heitä on tärkeää muistaa joka päivä, mutta erityisesti näin joulun alla kiinnittäkää siihen huomiota. Jos et näe läheisiäsi joka päivä, pelkkä puhelinsoittokin voi pelastaa päivän. Muistakaa kertoa ihmisille kuinka paljon välitätte heistä ja kuinka tärkeitä he ovat teille. Ihanaa joulunodotusta. <3

Terkuin,

RIVAn tiimi, Eeva, Riku ja Sepi.

Kirjoitettu

Normipäivä

Moikka!

Eilen mietittiin, et olispa kiva päivitellä kuulumisia blogiin ja avartaa samalla vähän missä RIVAn osalta mennään. Siispä päädyttiin toteuttamaan blogimaailmasta tuttu my day-tyylinen postaus! Tällä kertaa kokeiltiin antaa molempien kirjoittaa oma osuutensa, sillä meidänkin arki ja ajatukset poikkeaa toisistaan aika paljon, vaikka työt ja oppari yhdistääkin.

07:28 Herään ja totean samantien, että unia voisi jatkaa vielä tunnin tai pari. Huomaan, että Seppo on siirtynyt makkarin lattialta jo eteiseen nukkumaan – se varmaan haluaa jo pihalle. Selaan nopeasti kännykän viestit läpi, sammutan puolelta tulevan herätyksen ja nousen ylös.

7:30 Herään. Ihan rehellisesti sanottuna en muista milloin viimeksi olisin herännyt ennen kahdeksaa. Eilen illalla kuitenkin todellisuus läimäisi vasten kasvoja melkoisen märällä rätillä. Tajusin, miten paljon seuraavan parin viikon aikana olisi hommia tehtävänä ja päätin, että nyt asialle on tehtävä jotain. Nyt alkoi siis uusi elämä. Asioita tehdään eikä mietitä, eli väännän silmät auki.

07:31 Nenään käy ikävästi kakkainen tuoksu. Ei oo todellista…Olkkarista löytyy (naurettavan) suuri isomman hädän kasa, onnekkaasti kahden maton välistä. Huikkaan Rikulle, että nyt toinen painuu koiran kanssa ulos ja toinen jää siivoomaan jälkiä. Harkitsen viis sekkaa ja nappaan koiran hihnaan ja lähden pihalle.

7:31 Aamu alkoi melko paskamaisesti. Kirjaimellisesti. Sepi oli jättänyt olohuoneeseen ”hyvää huomenta ja tervetuloa uusi elämä” tervehdyksen. Jos olisi ollut normaali aamu, olisin varmaan vetänyt makkarin oven kiinni ja esittänyt nukkuvaa. Nyt oli kuitenkin torstai 2.11, jolloin sängystä nousi uusi Riku. Eeva lähti Sepin kanssa ulos ja mulle jäi ns. paskahommat. 15 minuuttia tuuletusta perään ja elämä alkoi taas näyttämään ja tuoksumaan paremmalta. Tää oli varmasti maailmankaikkeuden testi että olenko tosissani. Siitäs sait maailmankaikkeus! (Ja tää oli tosiaan eka kerta Sepiltä, häntä ei saa syyttää. Pakki oli vähän sekasin, mutta se meni onneksi nopeasti ohi.)

08:02 Kun palattiin kotiin, vastassa oli auki oleva partsin ovi ja puhdas lattia – Riku oli siivonnut kasan pois ja me päästiinkin aloittamaan työt ”puhtaalta pöydältä”. Ensiksi suunniteltiin aikataulutusta, töitä, opparia, omaa elämää ja rästissä olevia kursseja. Tiedettiin jo syyskuussa, että tästä syksystä tulee aika karsea, muttei ihan tiedetty kuinka… Nyt tiedetään ja odotetaan jo joulukuuta ja koulun loppumista kieli pitkällä!

8:15 Aamupalaksi kahvia, pari leipää ja yksi pieni suklaapötkö. Tänä aamuna ei turhia kikkailtu aamupalan kanssa. Noin vartin päästä oli tehty ”miten selviän marraskuusta” to do-lista. Tai oikeastaan enemmenkin taulu tai kartta. Sen verran sillä oli kokoa ja määränpäitä. Sitten vaan tehtävien kimppuun ja vetelemään hommia yli!

9:00 Ekan tunnin jälkeen listaan oli saanut vetää jo monta viivaa. Ekana hoituivat sähköpostit ja monet pikkuasiat, jotka ovat vaan jääneet hoitamatta. Näiden hommien hoitoon, jotka ovat roikkuneet odottamassa varmaan pari viikkoa, meni ehkä yhteensä puolituntia. Tuli aika hölmö fiilis. Miksei asioita hoitaisi ajallaan ja kerralla kuntoon. No, tästä lähtien ne hoidetaan! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä.Elämänlaatu parantuu huomattavasti!

12:37 Aika lentää todella nopeasti, kun töitä riittää. Muutamassa tunnissa tehtiin kouluhommia, selviteltin painotalon aikatauluja ja suunniteltiin talvimalliston printtejä. Nyt on kuitenkin aika hengähtää ja käydä karvakaverin kanssa pihalla! Se hyvä puoli kotoa työskentelyssä on, että koiran ollessa kipeä sitä voi vaan paijata ja esimerkiksi käyttää useammin pihalla. Ulkona oli todella ihana sää, eikä Seppokaan vaikuta onneksi enää kovin kipeeltä, vaikka uni onkin maistunut koko aamun ajan.

14:04 Lenkin jälkeen työt jatkuivat keittiössä läppärin äärellä. Ulkona oli melko kirpsakka ilma, joten t-paita vaihtui himaneuleeseen ja muki täyttyi glögillä. Saatiin meidän oppari kielenhuollosta, lopputulelmana että kyllä tästä selvitään, mutta kiire tulee… Hetki menee stressatessa ja vähän huolestuessa, että mitenhän tästä syksystä selvitään. Sitten todetaan, että ei auta itku markkinoilla ja jatketaan pakollisista työhommista, eli tilauksien toimituksesta, niistä tulee aina vähän parempi fiilis!

14:30 Päivän tärkein asia eli ruoka. Laitoin muutama tunti sitten pulled porkin uuniin kypsentymään eli se alkaa olla valmis revittäväksi. Tänään lounaslistalla näytti olevan pulled pork pitaleipää ja bataattiranuja, ei huono sanois Uotisen Jormakin. Ruoka on mulle tosiaan yks päivän tärkeimmistä asioista, koska se keskeyttää mukavasti kaiken muun hässäkän ja silloin saa keskittyä olennaiseen. Vaikka kuinka olis kiire ja hommia, niin hyvälle ruualle pitää aina löytyä aikaa!

16:25 On aika lähteä viemään paketteja Postiin, että ne ehtii tämän päivän kuljetukseen. Hyppään Volvoon, laitan viikko sitten kotikotoa löytämäni Eminemin levyn pauhaamaan taustalle ja ajelen sutjakasti Seppälään. Tosin sitä ennen raaputan autoa noin viisi minsaa, koska ollaan yhä unohdettu hakea lämpötolpan avain huoltofirmalta… Samalla reissulla poikkea Tarrapaidasta hakemassa meidän alkuviikosta tilatut reput ja pipot, jotka he tekivät valmiiksi ihan supernopeasti!

16:30 Ruuan jälkeen jatkettiin printtien tekemistä ja siinä samalla tehtiin verkkokaupan tilaukset valmiiksi. Eeva lähti tällä kertaa viemään paketteja postiin ja mä jäin himaan miettimään tulevan malliston paitamalleja. Täytyy myöntää että aikainen herätys teki tepposet ja otin Eevan postireissun aikana pienet torkut. XD Olin kuitenkin jättänyt koneelle auki parit mallit photariin ja peittänyt rikokseni. Nyt se tuli kuitenkin myönnettyä, sori Eeva. Viideltä alkoivat myös meidän noudot ja olin laittanut siihen herätyksen soimaan. Eka noutaja tulikin heti viiden jälkeen ja olin skarppina ojentamassa pakettia ovella.

17:08 Kotiin tultu! Meillä on torstaisin noutoaika 17-18, ensimmäinen tilauksen noutaja oli ehtinyt jo käydä. Lähen samantien Sepon kanssa pihalle, että noutajat saavat hakea tilaukset koiravapaasti. Pienet ulkoilutuokiot tekee kyllä tosi hyvää, saa hengitellä raikasta ilmaa ja veri lähtee kiertämään.

18:17 Lenkin jälkeen käytiin vielä talvimalliston printtejä läpi Rikun kanssa. Tässä vaiheessa keskittymiskyky on jo aika heikko ja huomaan selaavani yhtä aikaa Snapchatia, Instagramia ja Bloglovinia kun pitäisi puhua yhden tulevan printin värimaailmasta. Todetaan, että käydään loput jutut huomenna läpi – nyt on aika levätä vähän. Pakkaan Sepon autoon ja Volvon nokka kohti kotikotia, eli suunta käy mun isän luokse Palokkaan.

18:20 Duunipäivä alkoi olla pulkassa ja olisi aika lähteä Joutsaan futsal reeneihin. Mulla on molemmista polvista katkennut eturistisiteet ja viime ajat on mennyt kuntoutellessa toista polvea toisen perää. Tänään oli luvassa ekat reenit parin kuukauden huilin jälkeen. Pirun mukavaa lähtee taas pitkästä aikaa vähän ottamaan tuntumaa palloon ja kenttään.

23:02 Joutsasta kotiuduttu takaisin Jyväskylään molemmat polvet mukana. Ja ehjinä! Reenit ja ajomatkat eestakasin Joutsaan vie yllättävän paljon aikaa, alkaa olla aika pitkä päivä takana. Jääkaapista vielä pulled porkin jämät naamariin ja pari matsia Fifaa.

23:15 Aika menee nopeasti, kun on paljon juteltavaa. Samalla Seppo sai (maltillisesti) herkkuja, koska mun isä ei voi vastustaa Sepon anovaa katsetta… Loppuillasta alkaa Sepinkin energiat loppumaan, viimeistään uudessa ympäristössä tehdyn lenkin jälkeen. Ennen lähtöä lisätään vielä autoon öljyä ja täytetään reppu Pepsi-Maxilla, mitä meiltä löytyy aina kellarista. Suunnittelen vielä valvovani ehkä tunnin verran lempisarjaa kattellen, jos silmät pysyy auki.

23:22 Eeva tuli vielä Palokasta kotiin ja päätettiin katsoa yksi jakso PLL (Pretty little liars jos joku ei muka tiedä). Erehdyin katsomaan edelliseltä kaudelta muutaman vikan jakson Eevan kanssa ja jollain sairaalla tavalla kiinnostuin sarjan järjettömyydestä ja outoudesta. (Siinä on siis joku A, joka kiristää näitä tyttöjä ja murhaa jengiä. Sit jossain vaiheessa A murhataan, ja sit tulee joku A 2.0 joka ei oo vissiin murhannut alkuperäistä A:ta, mut haluaa selvittää kuka on. Sit tää A 2.0 kiristää ja kidnappaa näitä tyttöjä, eikä kukaan tiedä kuka se A 2.0 on, mut se saatta olla yhen kuolleen tytön äiti tai siis toisen tytön täti joka on oikeastaan myös vissiin kuolleen tytön siskon miehen naisystävä.) WHAT? Jep. Yksi jakso vaihtuu kahteen ja sitten ansaituille unille. Ei varmaan tuu juurikaan outoja unia tommosen sarjan jälkeen…

00:55 Herään sohvalta ja totean, että taisin nukahtaa toisen jakson aikana… Käyn pesemässä kasvot ja hampaat, sitten onkin unien aika. Laitan herätyskellon soimaan puoli kahdeksan, toivottavasti ei väsytä ihan hirveästi.

Terkuin,

Eeva, Riku ja Sepi

 

 

Kirjoitettu

Älä hyljeksi

Moro!

Tänään aiheena viimeinen kohde, eli saimaannorpat. Meiltä ei löytynyt kavereista yhtään saimaannorppaa eikä edes yhtään kaveria, jonka kaveri olisi saimaannorppa. Mietimme, että mitenkäs tästä nyt selvitään ja mistä saataisiin luotettavaa tietoa saimaannorpista. Sitten keksimme, että kuka osaisikaan kertoa saimaannorpista paremmin, kuin itse saimaannorppa! Tästä syystä päätimme päästää ääneen erään saimaannorpan, joka ei halunnut tulla julkisuuteen. Kutsutaan häntä siis Herra Saimaannorpaksi. Eli sen pidemmittä puheitta päästetään ääneen Herra Saimaannorppa, ole hyvä!

”Hyvää päivää. Minä olen 12-vuotias saimaannorppa, Herra Saimaannorppa. Asustelen upeassa Saimaan järvistössä ja täällä on kyllä norpan hyvä olla! Aina asiat eivät ole olleet yhtä hyvin, mutta puhutaan siitä vähän myöhemmin. Nyt elämä siis hymyilee ja nautin jokaisesta päivästä yhdessä vaimoni ja kahden poikaseni, eli kuuttien, kanssa. Pojat on melkoisia veijareita ja välillä tällaiselle 140 senttimetriselle ja 80 kiloiselle vanhukselle meinaa tulla kiire pysyä perässä. Pojat ovat jo oppineet saalistamaan ja napanneet itse ensimmäiset ahvenet ja särjet. Myös syksyn viimeisistä auringonsäteistä on ehditty käydä nauttimassa meidän lempparikivellä, siinä pötkötellessä pojatkin malttavat rauhoittua.

Voisin kertoa teille seuraavaksi vähän meidän suvusta. Meitä saimaannorppia on tällä hetkellä 360 kappaletta, mikä kuulostaa todella vähältä, mutta se on isoin luku pitkään aikaan! 1980-luvun alussa meitä oli vain reilu 100 kappaletta, joten eteenpäin on menty paljon! Tästä todella iso kiitos kuuluu teille ihmisille, kun olette aloittaneet teidän tutkimus- ja suojelutyöt. Me kaikki asustelemme siis Suomessa Saimaalla ja me ollaan maailman uhanalaisen hylje. Olemme kiitollisia kun olette vähentäneet kalastusta alueellamme ja parantaneet meidän pesimismahdollisuuksia apukinoksilla, ne ovat upeita!

Kaikista pahin vihollinen meille on verkkokalastus. Toivomme kovasti että luopuisitte kaikista meille vaarallisista kalanpyydyksistä ja vaihtaisitte ne nielurajoittimilla varustettuihin katiskoihin. Myöskään ongista, heittokalastamisesta tai uistelusta ei ole meille haittaa. Nyt kun talvi on lähestymässä voisin mainita myös pesimärauhasta. Olisi mahtavaa, jos voisitte antaa meille enemmän tilaa joulukuusta huhtikuuhun. Varsinkin moottorikelkat pelottavat meitä kovasti ja pahimmassa tapauksessa saatamme säikähtää niin että lähdemme karkuun ja poikaset saattavat paleltua. Sitä me emme todellakaan halua tapahtuvan. Kai tekin kaipaatte joskus vähän yksityisyyttä, jos tiedätte, mitä tarkoitan. Tässä samalla voisin paljastaa, että meillekin saattaa olla tulossa perheenlisäystä tuossa alkuvuodesta… 😉

Kuulin, että RIVA Clothing on tehnyt Saimaannorppa-aiheisen paidan ja he lahjoittavat jokaisesta myydystä paidasta 3 euroa meidän suojeluun. Aivan mahtavaa! Ja tuo ”Älä hyljeksi” teksti on ihan loistava, hehheh! Iso kiitos vielä teille kaikille, jotka ovat jo meitä tukeneet! Olen kuullut huhuja, että lahjoitussumma on jo miltei nelinumeroinen. Aika hurjaa! Meidän kantamme on jo kasvanut huomattavasti, mutta haluamme kasvaa vielä paljon lisää ja turvata sukumme jatkon. Kuulin myös, että lempparinäyttelijältäni Tero Tiittaselta löytyy ”Älä hyljeksi” paita! Voi että, meidän pojat olivat innoissaan kun kuulivat siitä, Salkkarit on ihan meidän lempiohjelma!”

Terkuin,

Herra Saimaannorppa

Kirjoitettu

Kukaan ei kuulu kadulle

Moikka!

Tänään meillä on aiheena rescue-koirat. Koska meillä ei kummallakaan ole kokemusta näistä karvaisista kavereista, me käännyttiin meidän tuttujen puoleen. Jenni, joka kirjoittelee myös Myö.fi-blogia oli valmis kertomaan miten he päätyivät adoptoimaan rescue-koiran ja millaista arki on ollut sen jälkeen.

”Puolitoista vuotta sitten kaksikosta tuli kolmen kopla, kun meidän talouteen saapui odotettu hännänheiluttaja Romaniasta. Ajatus oman koiran hankinnasta oli kypsynyt pitkään mielessä, joten mistään “heräteostoksesta” ei ollut kyse. Mutta miksi päädyimme juurikin rescue-koiraan? Me molemmat olemme varttuneet koiraperheissä, joten koirakaipuu iski lujaa muutaman itsenäisen vuoden jälkeen. Eihän lapsuudessakaan mikään ollut mukavampaa kuin se, että aina kotiin tullessa karvakaveri oli innoissaan vastassa? Nuoli naaman ja rakasti ehdoitta.

Kun aloimme tosissaan pohtimaan koiran hankintaa, pian nousi esille se seikka, ettei meillä kummallakaan ollut mitään ehdotonta suosikkirotua. Ennemminkin puheissamme nousi esiin toiveita koiran koosta (“koiran kokoinen koira, ei sellasta, joka vois vahingossa jäädä jalkoihin”) sekä luonteesta (“sellanen ilonen ja aktiivinen. Että jaksais pitemmänkin matkan kulkea meiän kanssa!”). Näyttelykoiriin emme kumpikaan olleet tottuneet, joten puhdasrotuisuudellakaan ei ollut suurempaa väliä.


Aikamme googlettelimme pentueita ja löytöeläinkoteja, ja jossain kohti hakutuloksissa vastaan tuli myös rescueyhdityksiä. Nämä yhdistykset tekevät töitä sen eteen, jotta yksi kerrallaan ne koirat, jotka on vailla kotia, oikeanlaista ravintoa tai sateensuojaa, saisivat uuden alun uudessa kodissa. Kun perehdyimme asiaan lisää, jumahdimme Rescueyhdistys Kulkurit Ry:n sivuille. Yhdistyksen visio, arvot ja luvat olivat kunnossa, kokemustakin heiltä löytyi jo useamman vuoden ajalta.

Löysimme Kulkureiden sivuilta pentueen, joka oli löydetty erään kylän liepeiltä tammikuussa 2016. Pennut ja heidän emonsa pääsivät paikallisen eläinsuojelijan kotiin ja päätyivät kulkureiden adoptio-ohjelmaan. Sieltä me Assi, nykyinen Nala, sitten löydettiin. Sivustolla kerrottiin pentujen olevan luonteeltaan iloisia, avoimia, ystävällisiä ja sosiaalisia. ”Touhukkaina ja aktiivisina koiran alkuina näistä lapsosista voisi saada mainion harrastuskaverin jos jonkilaiseen lajiin”. Nala vastasi kuvaillun perusteelta niin luonteeltaan kuin ennustetulta kooltaan toivomuksiamme ja mietimme, että miksi ei? Miksi meille, joille rodulla ei ole niinkään väliä, pitäisi teettää pentueita täällä Suomessa, kun muualla on koiria vailla kotia?

Kahlattuamme Kulkureiden sivut muutamaan kertaan etu- ja takaperin läpi kirjoitimme Nalan yhteyshenkilölle motivaatiokirjeen, jossa kerroimme elämäntilanteestamme, aikaisemmista koirakokemuksista ja siitä, miksi halusimme hankkia koiran. Sähköpostiin kilahti vastaus heti seuraavana päivänä, ja Kulkureiden yhteyshenkilö ehdottikin meille prosessin seuraavaa vaihetta eli puhelinpalaveria.


Ensimmäinen puhelu Kulkureiden edustajan kanssa kestikin melkein pari tuntia; käytiin läpi koiranomistajan vastuut ja velvollisuudet, meidän valmiudet sekä rescue-koiriin liittyvät erityiset piirteet. Asiaa oli paljon, eikä sitä kaunisteltu yhtään. Niinkuin ei pidäkään. Koiran hankintaa harkitsevan tulee sata prosenttisesti tajuta vastuunsa eläintä kohtaa, eikä koiraa tule ikinä hankkia hetken mielijohteesta.

Puhelun jälkeen sekä me, että Kulkurit jäimme tahoillamme pohtimaan, onko meillä tarjota sopiva koti kyseiselle koiralle. Ei se mieli muuttunut mihinkään, vaikka pari yötä nukuimmekin ja sulattelimme asiaa. Seuraavassa puhelussa kerroimme päätöksen pitävän ja Nala varattiin meille.Kuukauden päivät sitä sitten päivitettiin sähköpostia joka kymmenen minuutin välein; joko saataisiin tietää lennon päivämäärä? Eihän tautitesteissä nouse mitään vakavaa esiin? Huonoja uutisia ei kuulunut ja pari päivää ennen lennon saapumista saimme viimeisen vahvistuksen, että Nala todella tulee Suomeen.

Lähes puolitoista vuotta sitten elämäämme tassutteli hieman kaikesta äimistynyt pentumainen tohottaja. Kotiutuminen sujui nopeasti ja yliodotusten; Nala otti meidät omakseen lähes välittömästi ja vaikka uusiin paikkoihin ja ihmisiin tutustuminen oli pennulle silminnähden jännittävää, läsnäolomme teki tilanteista helpompia. Tässä ajassa arkajalasta on kuoriutunut varsinainen seurakoira; häntä heiluu vimmatusti jo ovisummerin soidessa; sieltä tulee varmasti uusi rapsuttaja kylään. Ensin tietenkin jokainen vieras pitää muutamalla haukulla haukkua (pitkät miehet runsaammilla haukuilla), ennen kuin eteisestä pääsee pidemmälle. Eihän kunnon vahtikoira heti vieraita sisälle päästä…

Nala on ahkera apukokki keittiössä, siivooja ruokapöydän alla ja paikanlämmittäjä sohvalla. Kohta kaksi vuotiaan luonteesta huomaa sen, miten pentuhössötys on jo jäänyt pikkuhiljaa taakse; toisia koiria kohdatessa meno ei enää ylly riehumiseksi, vaan tutustuminen onnistuu rauhallisesti nuuskien.


Kokoajan yleistyvät rescuekoirat eivät ole onneksi enää niin kummallinen juttu kuin muutama vuosi takaperin. Olen lukenut, että moni rescuekoiranomistaja on kokenut suoranaista ivailua ja moittimista siitä, että on hankkinut itselleen koiran kadulta. On syytelty taudinlevittäjiksi ja käytösongelmaisiksi ilman parempaa tietoa. Esimerkiksi Kulkureiden adoptio-ohjelmaan päässeet koirat testataan ja rokotetaan monia tauteja vastaan, jopa laajemmin kuin suomalaisten pentueiden koirat.

Jokaisen koiran hankintaa harkitsevan tulee punnita omat voimavaransa ja tarkoitusperänsä tarkasti ennen minkäänlaisen koiran hankintaa. On totta, että hylätyt koirat voivat vaatia erityistä huomiointia ja hieman erilaisia koulutusotteita kuin kasvattajalta hankitut koirat. Meille Rescueyhdistys Kulkurit tarjosi loistavan väylän uuden perheenjäsenen hankintaan ja “riskipiskistä” tuli korvaamaton osa meidän arkea. Kiitos siitä, Kulkurit!”

ISO kiitos Jennille, kun jaoit tarinanne myös meidän seuraajien kanssa! 🙂 Jokaisesta meiltä tilatusta KOIRA-t-paidasta tai -hupparista lahjoitamme kolme euroa rescue-koirien eteen töitä tekevälle järjestölle.

Kirjoitettu

Kiusaaminen on perseestä

Moikka!

Tänään pureudutaan seuraavaan teemaan, eli kiusaamiseen. Ennen äänestyksen aloittamista me oltiin aika varmoja, että kiusaaminen on ihmisille tärkeää. Meidät kuitenkin löi aika ällikällä se, että kyseinen aihe sai reilusti kaikista eniten ääniä. Kiusaamisesta on puhuttu mediassa paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten ehkä sen vastaisuus on iskostunut syvälle suomalaisiin. Tai no, ainakin tieto siitä että se on väärin ja että kiusaaminen voi aiheuttaa todella syviä haavoja, on ihmisten tiedossa.

Siihen mä ehkä haluaisinkin puuttua. Kaikki tietää, että kiusaaminen on perseestä. Varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuva kiusaaminen voi jättää arvet koko loppuelämäksi. Ihmismieli on vasta kehitysvaiheessa nuorena. Monelle kiusaaminen voi aiheuttaa itsetunto- ja luottamusongelmia. Oma minäkuva vääristyy ja elämänilo alkaa kadota, kun päivittäisestä koulunkäynnistä tulee selviytymistaistelua.

Itse kiusaajia on usein enemmän, kuin kiusattavia. Mutta vielä enemmän on näitä sivusta katsojia, jotka eivät osallistu kiusaamiseen, mutta eivät myöskään tee mitään sen estämiseksi. Mä ainakin olin tällainen nuorempana. Olin aika herkkä, eikä mulla ollut ehkä mikään helpoin lapsuus. Pyrin olemaan se hauska tyttö, jolla onneksi oli hyvät geenit liikunnallisuuden suhteen enkä jäänyt ikinä viimeiseks valinnaksi liikkatunnilla. Samalla seurasin, kun oikeastaan joka luokka-asteella ja jopa vielä toisen asteen koulutuksessa osa ihmisistä purki sitä omaa huonoa oloa muihin. En uskaltanut ikinä puolustaa kiusattuja, koska pelkäsin, että muakin aletaan kiusaamaan.

Nyt ajatukset on aika erilaisia, mitä ne peruskoulussa oli. Koen aikuistuneeni (onhan mittarissa jo huikeat 23 vuotta..heh) melko paljon ja tottakai koko elämän arvot ovat kääntyneet ihan ylösalaisin. Enää tärkeintä ei ole se, että kuka kutsutaan bileisiin tai otetaan mukaan kirkkikseen, vaan se, millainen ihminen on. Miten kohtelee muita ja millainen maailmankatsomus jollakulla on. Mua ei kiinnosta tippaakaan, onko jollakin silmälasit, onko joku mua fiksumpi fysiikassa (miten ihmeessä fiksuudestakin voidaan kiusata!?) tai onko jollakin isot tai pienet tissit. Koska noi on kaikki ulkoisia piirteitä, jotka ei liity mitenkään siihen millainen ihminen se toinen on. Oikeesti vaan sillä on merkitystä, onko se toinen ystävällinen, muut huomioon ottava tyyppi vaiko kusipää.

Näin AMK-aikaan en oo kohdannut kiusaamista, onneksi. En luokkatilanteissa enkä myöskään vapaa-ajalla. Kaikenlaisilla tyypeillä tuntuu olevan tilaa, eikä ainakaan mun kaveripiirissä oo tullut vastaan tyyppejä, jotka yrittää pönöttää omaa itsetuntoaan muiden latistamisella. Silti muistan kuulleeni tuoreesta tutkimuksesta, jossa kerrottiin että joka kolmas korkeakoulussa opiskeleva on kokenut kiusaamista. Se on ihan hirveän iso luku. Järkytin aika paljon, kun puhuimme tuosta tutkimuksesta erään luokkalaiseni kanssa. Meidän luokka taisi vaan olla aika hyvin sopeutuvaa sakkia, tai sitten sitä ei ole tajunnut.

Tekstin pointtina on, että mitä jos kohtaisin kiusaamista nyt. Isoimmat kysymykset mitä pienenä mietti, oli että ruvetaanko mua kiusaamaan jos puolustan tota, tai menetänkö ne omat kaverit. Yritän asettua ala- tai yläasteelaisen pikku-Eevan silmiin ja kuvitella tilannetta. Jos joku tuttuni olisikin puolustanut kiusattua, olisin todennäköisesti vaan ihaillut häntä. Kuinka rohkea sen tyypin täytyykään olla, joka uskaltaa sanoa että ”lopeta toi, toi on perseestä”.

Kynnys itse suun avaamiseen olisi ollut todella iso. On vaikea pyytää lapsilta ja nuorilta sitä rohkeutta, mitä itselläkään ei ole ollut sen ikäisenä. Mutta voi vitsit, mutta miten ison eron se tekisi! Jos jokaisella luokalla olisi edes pari niin rohkeaa tyyppiä, jotka ei hyväksyisi haukkumista ja kiusaajien egon kasvattamista. Harmillisintahan on, että usein nämä kiusaajat ovat kovinkin suosittuja tyyppejä. Nyt kun asiaa miettii, niin miks ihmeessä kukaan haluaisi olla kusipään kaveri? Just wondering.

Eli tiivistettynä.

Jos pystyt, niin puutu kiusaamiseen. Sä voit pelastaa sen kiusattavan päivän, viikon tai hitto kokoelämän olemalla rohkea.

Jos olet itse kiusattu, niin muista, että olet rakas ja upea ihminen juuri tuollaisenaan. Se ei ole sun vika! 

Jos olet kiusaaja, niin mee ittees. Sulla on todennäköisesti todella paha olo, jos haluut purkaa sitä muihin. Sun ongelmat ei parane puhumalla muista paskaa tai hakkaamalla niitä. Sun täytyy keskittyä ittees ja sen pahan olon poistamiseen. Jos teillä on kotona vaikeeta, puhu luotettavalle aikuiselle: siitä on oikeesti apua. Jos taas yrität hakea suosiota olemalla yks Mean Girl, niin pikku vinkki: se ei toimi elämässä. Ennemmin tai myöhemmin se tulee kuseen sua omaan nilkkaan. Kun vielä ehdit, lopeta ja pyydä anteeks. Tuut tekemään valtavan palveluksen tottakai sille ketä kiusaat, mut myös itsellesi. Ikinä ei ole liian myöhäistä.

Terkuin,

Eeva.